Tiitus on vihdosta viimein oppinut pitämään Taavin suhteen puolensa. Enää ei poitsu ota isältään mitään, mitä se ei sille halua antaa.

Nyt isähaukusta on sitten tullut se rohmu, jonka pitää saada itselleen kaikkea. Ja se selittääkin sen, minkä takia sen painoa on niin vaikea saada putoamaan. Kaikki makupalat on jätetty pois, ruoka-annokset tiputettiin puoleen ja silti herran paino vain nousee. Kunnes tässä muutama päivä sitten huomasin, että ompas meillä puhtaiksi syödyt ruokakipot. Olleet jo monena päivänä. Ompas niillä ollut nälkä. Totuus vain on, että Tiitus syö molemmat kipot ja Taavi väistää tieltä pois.

Joten nyt emäntä seisoo ruokailun ajan näköetäisyydellä ja vahtii, että poijaat syövät oikeista kipoista.

Taavi taas on selvästi alkanut kuuntelemaan paremmin, eikä enää kohlota niin paljon. Nopeakin on oppimaan. Silmien puhdistuksen jälkeen olen antanut pienet siivut juustoa palkkioksi. Ja eipä tarvitse Taavia kutsua putsaukseen. Ei tarvitse kuin aukaista vanutuppopussi, niin jopas poika istuu jalkojen välissä ja tuijottaa silmiin, että pese jo, mä haluan makupalan :D